Pentutarkissa ja siruilla

Tänään oli suuri päivä pentujen elämässä, autokyyti eläinlääkäriin. Ulkona oli pakkasta -16C, auto piti olla lämmin, ettei lehmäjengi palelisi. Poika lähti kuskiksi ja minä seurutelin pentujen kanssa automatkan ajan. Matka sujui hienosti hiljaisuudessa, kukaan ei päästänyt ääntäkään. Hieman koitettiin purra kopan verkkoa, jotta olisi päässyt katsomaan missä ollaan.

Cindy mamma tuli mukaan, hänellekin tehtiin epävirallinen tarkastus. Kaikki kunnossa. Painoakin oli 5,1kg eli tuhdissa kunnossa on emäntä. :))

Kukin pentu vuorollaan pääsi tutkittavaksi. Reippaita olivat jokaikinen. Manu olisi mielellään maistellut tutkimuspöydällä sirun/tunnistusmerkinnän paperista kuorta, Miina ihmetteli ja katseli ympärilleen rauhalliseen tapaansa, Mooses riehui tapansa mukaan heti pöydältä päästyään Manun kanssa, Milli meni häntää heiluttaen eläintenhoitajan luokse pusuttelemaan. Suloista sakkia <3

Jokaiselta katsottiin yleiskunto, iho, karvapeite, limakalvot, hampaat, purenta, silmät, korvat, sydän ja keuhkot kuunneltiin, napa, häntä, virtsa ja sukupuolielimistö tarkistettiin silmämääräisesti, samoin luusto ja lihaksisto. Pennuilla kaikki hienosti. Manulla kivekset laskeutuneet, Mooseksella molemmat tunnettavissa, mutta toinen vielä kanavassa.

Jokainen sai myös sirun niskaansa ja pienet vinkaisut päästettiin. Reissu oli rankka, sen jälkeen nukutti makeasti vielä pitkään kotiin palaamisenkin jälkeen. Pieniä kun ovat vielä.

Rankan reissun jälkeen

Tämän reissun jälkeen sitten odottelemme Kennelliiton laskua rekisteröinnistä. Juuri äsken painoin Omakoirassa "Pentueilmoitus on valmis käsiteltäväksi Kennelliitossa"   Eli pian näkyvät pennut sitten KoiraNet jalostustietojärjestelmässä. Yleensä Kennelliitolla on ollut todella nopeaa toimintaa eli hyvällä säkällä jo tällä viikolla :))